Vihaan itseäni päivä päivältä enemmän, enkä saa silti tehtyä asialle mitään.
Painan aivan helvetin paljon, melkein viisi kiloa enemmän kuin vuosi sitten.
Viimeinen viikko on ollut sekavaa aikaa. Irtisanominen (syistä jotka eivät johtuneet itsestäni),
viiltely, tikkejä, tulehtuneen haavan seurailua. Nukun puoleenpäivään vain siksi,
että silloin on lyhyempi aika olla yksin kotona. Ulos ovesta pääsen vain silloin, jos on ihan pakko.
Huomenna alkaa viiden päivän haaste; purjehdusta poikaystävän vanhempien ja veljen kanssa.
Monta päivää, jolloin ahdistusta ei pääse pakoon. Jolloin on oltava "normaali". Pelottaa.
Syön, vaikka suunnittelen aina edellisenä päivänä lopettavani. Illalla olen syönyt jo joka tapauksessa
liikaa, joten on ihan sama, mitä vielä suuhuni ahdan. En ole oksentanut pariin viikkoon, minkä pitäisi olla hyvä asia (se on), mutta silti ahdistaa. Oksentamalla en vain kasvattaisi massaani.
Niinpä päätän, että loppuviikon syön mahdollisimman vähän - tiedän vain jo nyt epäonnistuvani.
