uusi alku

Mikä tää on, onko tää sun?

kysyy poikaystäväni hämmentyneellä, pelonsekaisella äänellä

ja näyttää oman puhelimensa näytöltä edellistä blogiani.

Istumme bussissa matkalla kotiin mukavalta pieneltä lomalta.

Hätä, pelko, häpeä, paniikki, mitävittuamänytsanon.

Sulje blogi.

Selitä.

Kerro, että olet kirjoittanut sitä jonkin aikaa,

nimi on vanha eikä liity sinänsä aiheeseen. 

Ei, en laihduta - etkö näe, söin murojakin!

Toivo, ettei hän lukisi sitä, se on vain paikka,

missä olet purkanut keskenään riiteleviä ajatuksiasi.

Siispä edelliset postaukset ovat ainakin toistaiseksi piilossa
ja aloitan puhtaalta pöydältä. Tottakai julkisesti kirjoittaessa
on aina riski, että tutut tunnistavat,
vaikka kuinka anonyymisti yrittäisikin kirjoittaa.

Yhteenvetona mahdollisille uusille lukijoille,jotka tänne eksyvät;

olen parikymppinen nuori nainen, joka on sairastanut masennusta
 ja syömishäiriötä viimeiset yhdeksän vuotta, diagnoosit sain
viitisen vuotta sitten.  Olen painanut isoimmillani 58 kiloa,
alimmillani 37 - tällä hetkellä 48-50 kiloa (aivan liikaa!)
Menneisyydestä löytyy yksi pitkä sairaalajakso,
jonka jälkeen olen pärjännyt kotona avohoidon tuella.
Olen aikoinaan tahtonut parantua ja tehnyt töitäkin
sen eteen - nostinhan painonikin aikoinaan viidenkympin
 hujakoille vaikka se osastolta vapauduttua laskikin reilu
neljäänkymmeneen kiloon. Etenkin viimeinen vuosi on ollut
kuitenkin yhtä taistelua ajatusten kanssa, jotka samalla
 tahtovat palavasti tiputtaa "muutaman" kilon ja samalla
 toivon, että saisin taas jonkin pienen kipinän,  jonka avulla voisin taa
 yrittää toipua ja päästä tästä kaikesta  sotkusta eroon. Toivon siis,
 että toivoisin parantuvani.  Opiskelen ammattikorkeassa ja
asun yhdessä poikaystäväni  kanssa.  Minulla on muutamia hyviä ystäviä,
 mutta muuten olen  todella varautunut ja vaikeasti  lähestyttävä
 - johtuen suurilta  osin koulukiusaamisesta ja pelosta, että se alkaisi taas.

En tiedä, saavatko osoitteenmuutoksen jälkeen vanhat lukijat
 automaattisesti tiedon uudesta postauksesta, joten siksi pidän 
vielä jonkin aikaa edellisen postauksen näkyvillä.