kuinka paljon voi itseään inhota?
vaaka näytti tänä aamuna + 1,8 kiloa, mikä on aivan helvetisti liikaa.
ja mitä teen? jatkan syömistä, keksin tekosyitä sohvalla löhöilyyn ja lihon lisää.
huomenna on vihdoin viimeinen koulupäivä, mutta stressi ei vieläkään helpota.
yritän lukea tenttiin, yritän vääntää tutkimussuunnitelmaa, yritän niin perkeleesti kaikkea
- mutta en saa oikein mitään aikaiseksi, en ainakaan tarpeeksi hyvää ja tarpeeksi nopeasti.
itsekurini murtuu aina siinä vaiheessa, kun vatsa kurnii tyhjyyttä tai tunnen oloni muuten
heikoksi ja huonoksi. en kestä nälkää, kehoni on kai oppinut mitä se tekee.
huomenna otan ensimmäisen tatuointini. odotan innolla, myös sitä kipua.
huomenna olisi tarkoitus myös mennä illalla luokkalaisten kanssa juhlistamaan kesän
alkua syömällä ja juomalla. mietin, kehtaanko oksentaa ravintolan vessassa vai arvaako ne sen.
kerroin poikaystävälle lisääntyneestä oksentelusta, koska haluan oikeasti saada sen loppumaan,
ainakin kotona, ehkä yksittäisenä hätäkeinona sitä voi käyttää. joka ilta nukahtaminen on vaikeaa, kun iltapala nousee takaisin ylös, samoin jos on syönyt yhtään isompaa ateriaa. yh.
jokainen on hyvä jossain - itse osaan lihoa. jee.
niin, ja vastaus kysymykseen: paljon. ja silti yritän ajatella, että ei pitäisi välittää.
Painonnousu on merkki siitä, että olet liian laiha. Kehosi yrittää korjata tekemiäsi vahinkoja niin kauan, kunnes annat sen tapahtua. Turha siis olettaa, että painonnousu lakkaisi (ennen kuin saavutat yksilöllisen normaalipainosi). Paino nousee, koska sen on noustava. Niin se ihmiskeho vain toimii, ellei täyttä syömättömyyttä lasketa. Ja täysi syömättömyyshän ei voi kovin kauaa jatkua, eli toivottavasti ymmärrät lopettaa taistelemisen tuulimyllyjä vastaan mahdollisimman pian.
VastaaPoistaOlet oikeassa, että biologinen normaalipaino on eri kuin nykyinen painoni, todennnäköisti jossain 57 kg:n kieppeillä (tai no, se on korkein paino jossa olen ollut, tosin olin silloin paljon paljon nuorempikin). Annanko joskus antaa kehoni päättää sen sopivan painon? Ehkä, toivon ainakin niin. Toistaiseksi se vain on pääni, joka sen päättää...
Poista