Olisin tahtonut juhlistaa sitä rennolla meiningillä, jäätelöllä ja hyvällä ololla.
Sen sijaan sain todeta painon olevan edelleen samassa, juuri ja juuri viidenkymmenen alapuolella ja vihasin itseäni. Söin aamupalalla hieman edellisiltana tekemääni muromysliä jonka oksentamista harkitsin ja laskin, paljonko kulutan jos käynkin asioilla pyörällä bussin sijaan.
Illalla sitten syötiin kaurajäätelöä tuunattuna Oreoilla ja Marianneilla. Söin reilu puolet 0,5 litran paketista, yh.
Koulussa kiroan keskittymiskykyäni, joka on olematon - vai olenko vain niin tyhmä ja laiska, etten siksi saa mitään aikaiseksi? Käyn töissä n. 10 tuntia viikossa, kesällä ainakin tuplasti enemmän. Seuraan hupenevaa tilin numeroa ja lasken päiviä ensimmäiseen palkkapäivään. Nautin lämmöstä, vaikka vähän palelenkin - poikaystävä nauraa, kun hän lähtee ulos shortseissa ja t-paidassa ja itse kuljen farkuissa, takissa ja lapasissa.
Huomaan, että en enää tunne samalla tavalla katkeruutta, kun mietin entistä parasta ystävääni, johon välit menivät reilu kolme vuotta sitten, kun aloin seurustelemaan.
Olen oksennellut muutamia kertoja viikossa ja kasvoillani on lähes jatkuvasti pieniä verenpurkaumia, joita yritän meikillä peittää. Odotan että kiire hellittää, jotta voin taas liikkua enemmän - pyöräillä, rullaluistella, kävellä, käydä salilla ja onnistua kerrankin jossain.
Lääkäri tuntuu olevan ehdottoman tarkka siitä, että painoni ei saisi pudota - jos näin käy, hän ei voi työskennellä kanssani. Mutta kun aloitimme joskus, painoin 47-48 kiloa - sitähän ei siis lasketa, jos se laskee nyt muutaman kilon?
Keskittymiskyky ei ole entisenlainen, koska et syö. Vaikka söisitkin jotain joskus, mietit vaan sitä mitä olet tai et ole syönyt eli tarpeellisille asioille ei ole tilaa.
VastaaPoistaPoikaystäväsi jättää sinut ennemmin tai myöhemmin, eikä se ole väärin. Ketään ei tarvitse pakottaa katsomaan toisen sairautta iäisyyksiin, etenkään jos se toistuu eli itse jo tiedät, mihin tuo laihduttaminen johtaa. Ensimmäisen anoreksia"kerran" vielä ymmärrän sairaudeksi, toista en. Nyt laihduttamisesi on tietoista. Kohta olet yksin, ehkä entinen paras kaverisi ottaa sinut takaisin niin voitte sitten laihduttaa yhdessä hautaan. Valitettavasti siihen tuo homma johtaa.
On se hyvä kun tiedät paremmin! Syön. 4-5 kertaa päivässä, varmaan 2000 kaloria. Tarpeeksi siis. Uskon että keskittymiskykyyn vaikuttaa tällä hetkellä enemmänkin masennus kuin syömishäiriö, vaikka toki molemmat sitä huonontaa.
PoistaKukaan ei pakota poikaystävääni jäämään. Eikä hän ole tällä hetkellä mihinkään lähtemässä, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jne. Puhun laihduttamisesta, haluan sitä, mutta olet varmaan huomannut, että en onnistu siinä. Lihoa kyllä osaan!
Se että et ymmärrä, on harmi, mutten voi sille mitään. Jos en olisi sairas, en varmasti toivoisi isompaa alipainoa. Se on tietoista, se on aina ollut. Mutta se johtuu syömishäiriöstä.
Voi olla että olen yksin, mutta en usko. Tätä voi myös hallita - ja toivon että saan vielä motivaation parantua ja paranen. Hautaanhan elämä yleensä tuppaa johtamaan, eli sen miten vain :)
kyllä lasketaan
VastaaPoistaehkä.
Poista